Olen odottanut ensimmäisen e-kirjani lukemista. Lukulaitteet ovat viimeisten vuosien aikana olleet tapetilla kaikin tavoin, mutten ole nähnyt vielä yhtäkään päivittäisessä käytössä bussin penkillä tai kahvilassa.
Ostin ensimmäisen e-kirjani Kindle-sovelluksen avulla. Sovellus on siis väylä Amazonin Kindlelle suunnattuun kirjavarastoon, ja käsittää sellaisena yli 400 000 kirjaa.
Itse ostokokemus oli helppo, kunhan Amazon-tunnus on luotu etukäteen. Selasin kirjoja laitteen näytöltä, kunnes löysin Science Fiction -osastolta Charles Strossin The Fuller Memorandumin. Stross kirjoittaa Laundy Laundry-sarjassaan kepeää ja oivaltavaa kauhusatiiria demonien ja tietotekniikan yhteiselosta, joka ajatuksena sopi digitaaliseen lukulaitteeseen. Klikkasin kirjan nimeä, kirjauduin sisään Amazoniin ja hetkeä myöhemmin kirjan kansi komeili iPadin ruudulla.
Lukiessa näkymä kääntyy automaattisesti laitteen pitotavan mukaisesti vaaka- tai pystysuoraan, sivua käännetään koskettamalla näytön vasenta (taaksepäin) tai oikeaa (eteenpäin) reunaa. Tekstin kokoa voi muuttaa, samoin kuin tekstin ja taustan väritystä paremmin soveltuvaksi hämärässä tai kirkkaassa valaistuksessa lukemiseen.
Perinteinen, tavallinen kirja tarjoaa suurimman osan näistä kaikista tavoista luonnostaan: sitä voi pitää lähempänä tai kauempana, ja valaistusta voi useimmiten itse säätää haluamakseen. Kirja on myös useimmiten runsaasti kevyempi — iPadin paino tuntuu lukiessa pidemmän päälle rasittavalta, ja laite on miltei pakko tukea johonkin.
Vaikka lukeminen on miellyttävää, yllättävän monta pientä aistimusta jää puuttumaan. E-kirjan vahvuus on tietenkin aivan muissa asioissa.
Clik here to view.
E-kirjojen sisällöstä voi tietenkin tehdä hakuja. Tekstiä voi korostaa, ja korostetut kohdat listata erikseen. Toinen tekninen piirre on sanakirjan käyttö: sanan valitseminen avaa ruudun alalaitaan sen määritelmän sanakirjasta, mikä madaltanee monen kynnystä lukea vieraskielisiä tekstejä. Amazonin sovellus tuuppaa viimeisimmän lukukohdan verkkoon, ja näin lukemista voi jatkaa millä tahansa Kindle-yhteensopivalla laitteella siitä kohdasta, mihin viimeksi jäi.
Keskeisimmäksi hyödyksi minulle nousee sama kuin digitaalisessa musiikissa. Kirjan mukana kantaminen ei lisää laitteen painoa, ja lukulaitteisiin mahtuu niitä tarvittaessa tuhansittain. Isotkaan kirjat eivät paina olkalaukussa tai matkatavaroissa sen enempää kuin muutenkin mukaan lähtevä laite. Näin kesken olevat tarinat ovat siellä missä minäkin.
Ne eivät vie tilaa hyllystä, tai vaadi uutta sellaista kun niitä on paljon. Niiden sivuja ei voi tahria, eikä niihin voi kirjoittaa omistuskirjoitusta. Niitä ei voi lainata, ja niiden tuhoutuessa laitteen rikkoutumisen myötä voi uuden ladata veloituksetta. En tiedä, voiko digitaalista kirjahyllyä jättää perinnöksi jollekulle.
E-kirjan kiro tiivistyy siihen, mitä minulle sattui Fuller Memorandumin viimeisimmillä sivuilla. Tarina vei mennessään, ja sain odottaa sen loppuhuipennusta kymmenen minuuttia, tuijottaen akun loppumiseen kuolleen laitteen ruutua.
EDIT: Typoja
